sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Suo, rapakunto ja Jussi



Itselläni taitaa olla väärä kuva keskivertosuomalaisesta. Mielikuvissani suomalaiset ratsastavat aina uusilla terveysaalloilla, oli kyse sitten ruuasta (pois aspartaami, gluteiini, natriumglutamaatti ja tilalle ylimääräisiä vitamiineja, luomua, raakaruokaa, paleoruokaa, eksoottisia marjoja), terveysvälineistä (piikkimatto, twisterlauta) tai liikunnasta (crossfit, eukonkanto, jooga, triathlon, avantouinti). Todellisuudessa näihin asioihin taitavat kiinnittää huomiota lähinnä ne, joilla menee jo suhteellisen hyvin ja jotka edustavat hyvin pientä vähemmistöä suomalaisista.

Ylellä oli muutama päivä sitten mielenkiintoisia otsikoita, kuten
Jos otsikot eivät ole riittävän masentavia, niin ainakin itse tekstit ovat. 24 % yli 20-vuotiaista ei harrasta lainkaan liikuntaa. 14 % 20-74 –vuotiaista ei kykene juoksemaan ongelmitta 100 m. 81 % harrastaa lihaskuntoa liian vähän eli alle kaksi kertaa viikossa.

Ongelmaryhmän muodostavat erityisesti matalasti koulutetut ja nuoret. Korkeasti koulutetut ovat puolestaan terveystietoisempia. Selvästikin suomalaiset pitäisi saada kuntoilemaan. Eräs tapa on aloittaa kasvatus jo lapsesta lähtien sekä koulussa että vanhempien toimesta[1]. Nykyisessä taloudellisessa kurimuksessa tämä saattaa olla kuitenkin liian suuri satsaus monelle kotitaloudelle, sillä useat lajit maksavat satoja ellei jopa tuhansia euroja vuodessa[2]. Pitkässä juoksussa tuo sijoitus on kannattava, mutta harvat vanhemmat näkevät tätä sijoituksena lapsen tulevaisuuteen. Ehkä valtio voisi lisätä entisestään tukia lasten ja nuorten liikunnalle?


Ekonomit rakastavat kannustuspalkkioita, joita voitaisiin kokeilla myös ihmisten kunnon parantamiseksi. Näitä kannustuspalkkioita voisivat jakaa esim. yritykset, joiden voisi ajatella olevan kiinnostunut työntekijöidensä hyvinvoinnin ylläpitämisestä, sillä terve ja vähemmän sairasteleva työntekijä on tietenkin parempi yritykselle. Yksi yleisesti käytetty porkkana on liikuntaseteleiden käyttö, mutta tietyt tahot ovat menneet huomattavasti pidemmälle. Erityismaininnan ansaitsee Pekkaniska Oy, joka jakelee seuraavia kuntobonuksia työntekijöilleen[3].
·         Virallisen urheilukilpailun suorittaminen 170 euroa
·         Lenkkeily (vähintään 5 km) 1 euro/km
·         Työmatkapyöräily (vähintään 5 km/suunta) 25 senttiä/km
·         Ei tupakkaa 170 euroa/vuosi
·         Ei alkoholia 170 euroa/vuosi
·         Tupakanpolton lopettaminen 1000 euroa
Selvästikään bonukset eivät ole järisyttäviä, mutta toisaalta niitä tarjoillaan kansalle, joka jonottaa tunteja saadakseen ilmaisen ämpärin.


Tutkija kellarista


[1] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25538786
[2] http://www.hs.fi/urheilu/a1360039002274
[3] http://yle.fi/uutiset/lenkkarit_jalkaan_ja_lenkille_keskella_tyopaivaa__tyonantaja_maksaa/7822044?origin=rss

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti