Lopettamisen sietämätön vaikeus

Lopettaminen.

Se on vaikeaa. Kuuntelin taannoin Freakonomics podcastin jakson ”The Upside of Quitting”. Ehkä sinulla tulee ensimmäiseksi mieleen tupakoinnin tai makeisten syömisen lopettaminen, mutta en tarkoita sen kaltaista lopettamista, vaan jotain paljon suurempaa. Kun olet investoinut johonkin asiaan huomattavan määrän aikaa ja rahaa, niistä on erittäin vaikeaa päästää irti, vaikka lopettaminen olisi kuinka hyödyllistä tulevaisuutesi kannalta. Tämänlaisia asioita ovat mm. uskonnon vaihto tai siitä luopuminen tai uuteen ammattiin kouluttautuminen. Ihailen aina niitä entisiä opiskelutovereitani, jotka ovat todettuaan alan työntilanteen olevan vähintään surkea uskaltaneet lähteä kouluttautumaan uuteen ammattiin. En usko, että itselläni olisi koskaan rohkeutta moiseen, koska olen investoinut jo niin paljon omaan uraani. Mieluummin vaikka muutan työn perässä ulkomaille.

Tänään lopettaminen tuli jälleen mieleeni lukiessani Hesarin talousosiota, jossa puhuttiin siitä, pitäisikö Kreikan rahatalouden letkut vetää irti[1]. Tässä tulee jälleen ilmi tuo lopettamisen vaikeus. On totta, että Kreikan ei olisi pitänyt koskaan liittyä rahaunioniin ja nyt olemmekin pumpanneet sinne miljardeja ja taas miljardeja. Tosiasia on, että tulemme tuskin koskaan näkemään noita rahoja, joten olisiko parempi, että ottaisimme tähän mennessä tuotetut tappiot hammasta purren omalle kontollemme ja antaisimme Kreikan vaan mennä. Tämä ainakin estäisi rahansiirrot tulevaisuudessa, sillä ei ole mitään näyttöä siitä, että ne tulisivat muutoin koskaan loppumaan.

Lopettaminen on myös elintärkeää tutkijoille. Väitän, että parhaita tutkijoita ovat ne, jotka osaavat luovuttaa ajoissa. Yleensä kukin tutkija työskentelee usean projektin parissa, koska emme voi koskaan ennalta tietää, mikä niistä tulee kantamaan hedelmää. Kuten Nobel-voittaja Peter Agre toteaa, on olemassa loputon määrä negatiivia kokeita, joita voit suorittaa.

Itselläni ei ole (vielä) tätä taitoa. Haluan aina jatkaa kaikkia projektejani, olivat ne sitten kuinka riskipitoisia tai huonolla näkymillä varustettuja. Jossain kohtaa pitäisi vaan oppia tunnustamaan, että panokseni tieteelle tulee olemaan paljon suurempi, jos en enää hukkaisi aikaani projektiin X. Pitäisi vaan jostain saada sekä vainu että uskallus lopettamiseen.

Uskalla lopettaa.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.hs.fi/talous/a1422680204960