Yksiavioinen banaanikärpänen

Kuvalähde: Wikipedia

(EDIT: (14.03.2014) Alkuperäinen teksti perustui ainoastaan uutislähteisiin, joten niistä puuttui oleellinen itse julkaisussa mainittu tieto käytetyistä menetelmistä. Lukekaa siis myös kommentit koskien kärpästen mahdollista sisäsiittoisuutta tai paremminkin sen puutetta.)

Löin päätäni pöytään kun luin Hesarin otsikon [Tutkimus: Uskollisuus tekee kärpäsen pojasta tyhmän mutta tyttärestä fiksun]. Valitettavasti itse julkaisu on maksumuurin takana[1], niin joudun turvautumaan uutislähteiden antiin. Kyseessä näyttäisi olevan tutkimus, jossa on jätetty huomiotta biologian perusilmiöitä, ja vedetty sitten raflaavia uutisotsikoita. Hesari saa tällä kertaa synninpäästön, sillä tutkimuksesta uutisoi samaan sävyyn New York Timesissa yksi maailman tunnetuimmista tieteen yleistajuistajista, Carl Zimmer[2].

Itse tutkimuksessa tutkijat tekijät kaksi eri kärpäsryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä he antoivat yhden naaraan paritella yhden uroksen kanssa noin 100 sukupolven ajan. Toisessa ryhmässä viisinaarasta sai paritella viiden uroksen kanssa myös 100 sukupolven ajan, jolloin kyseessä oli pieni populaatio. Kärpäsen kehitysaika munasta täyskasvuiseksi vie noin 11 päivää kärpäslinjasta ja ympäristön olosuhteista riippuen. Yksittäinen kärpänen voi minua useita satoja munia elämänsä aikana, minkä takia ne varmaan voivat olla niin suuri riesa itse kunkin roskiksessa. 100 sukupolven jälkeen nämä ”yksiavioiset” kärpäset suoriutuivat eri testeistä ”moniavioisia” heikommin.

Banaanikärpäsiä on käytetty jo yli 100 vuotta malliorganismina tutkimaan biologisia ja erityisesti geneettisiä mekanismeja. Mikä tuntuu aina yllättävän ihmisiä on se, että niillä on hermosto, suolisto, sydän, rasvakudos, lihakset, immuunipuolustus jne. Toisaalta me polveudumme jostain kaukaisesta eläimestä, joten miksi ne eivät olisi samanlaisia.

Tämän tutkimuksen meriittejä ei tarvitse hirveästi arvioida. Tulokset voi selittää kahdella sanalla ”Indbreeding depression”, josta pelkästään banaanikärpäselle löytyy PubMed-tietokannasta yli 100 julkaisua[3]. Suomennettuna ”sisäsiittoisuuden taantuma” tai jotain sen suuntaista. Jos banaanikärpäsiä risteyttää laboratoriossa yksittäin, erityisesti useamman sukupolven ajan, tulee niille kaikkia omituisuuksia, kuten lyhentynyt elinikä[4] ja ongelmia parittelussa[5], joista molemmat tulivat esiin myös tässä tutkimuksessa. Tutkimustulos perustuu siis siihen, että näiden kärpäsen perimässä on sisäsiittoisuuden takia/ansiosta useita haitallisia mutaatioita, jotka vaikuttavat niiden elinkelpoisuuteen. Vaikka tämä periaatteessa johtuu yksiavioisuus/moniavioisuus-kysymyksestä, ei tämänlainen koe-asetelma vastaa siihen mitenkään, sillä kyseisessä tutkimuksessa verrattiin toisiinsa yksiavioisuutta ja pientä populaatiota.

Jos tutkijat olisivat oikeasti halunneet vastata kysymykseen, miten yksiavioisuus eroaa moniavioisuudesta, he olisivat pitäneet putkissa yhtä naarasta ja yhtä urosta tai puolestaan yhtä naarasta ja kaksi urosta. Voisin kuitenkin lyödä vetoa, että myös tällöin sisäsiittoisuus olisi niin voimakasta, että kaikki ”tutkimuslöydöt” olisivat johtuneet sisäsiittoisuudesta, eikä näiden kahden ryhmän välillä olisi ollut havaittavia eroja.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24573848

[2] http://www.nytimes.com/2014/02/27/science/stupider-with-monogamy.html?_r=2

[3] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Inbreeding+depression+and+drosophila

[4] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16204222

[5] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24413901