Miksi finanssisektorin paisuminen on myrkkyä taloudelle?

Kopioin suoraan Arvopaperin otsikon[1], joka viittaa The Economistin kirjoitukseen[2]. Itselläni ei ole riittävästi taloudellista taustaa tämän tutkimuksen uskottavuuden arvioimiseksi, joten suhtauduthan uutisointiin sen mukaisesti.

Kyseisen kirjoituksen mukaan finanssisektori on erittäin hyödyllinen nouseville talouksille, mutta jos yksityisen puolen velka on yli 100 % bruttokansantuotteesta tai jos finanssisektorilla työskentelee yli 3,9 % työvoimasta, rupeaa finanssisektori hidastamaan talouskasvua. Miksi?

Paperin mukaan finanssisektorin paisuessa se houkuttelee taitavia osaajia pois muilta aloilta.

”People who might have become scientists, who in another age dreamt of curing cancer or flying to Mars, today dream of becoming hedge fund managers” -The Economist

Toinen ongelma on, että finanssisektori antaa helpoiten rahoitusta aloille, joista on mahdollista periä saataviaan, kuten rakennus- ja kiinteistöbisness. Tämä rahoitus on tietenkin pois tutkimus ja tuotekehityksestä, jossa on vähemmän pantattavaa, mutta joka toimii talouskasvun moottorina.

Entinen pääministerimme voisi sanoa jälleen kerran ”ei koske Suomea”[3]. Tilastokeskus kertoo kuitenkin toisin, sillä olemme olleet 100 % yläpuolella viimeiset 16 vuotta[4].

Suomen yksityisen sektorin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Meidän pitäisi siis pystyä siirtämään rahoitusta rakennusalalta ja perusteollisuudesta riskipitoisempaan/takuuttomaan tutkimus- ja tuotekehitykseen, jos haluamme talouden nousuun.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/miksi+finanssisektorin+paisuminen+on+myrkkya+taloudelle/a1049494

[2] http://www.economist.com/blogs/buttonwood/2015/02/finance-sector-and-growth?fsrc=scn/fb/te/bl/ed/toomuchfinance

[3] http://www.talousvinkit.com/ei-koske-suomea/

[4] http://www.stat.fi/til/rtp/2011/rtp_2011_2012-07-12_kuv_006_fi.html

Lopettamisen sietämätön vaikeus

Lopettaminen.

Se on vaikeaa. Kuuntelin taannoin Freakonomics podcastin jakson ”The Upside of Quitting”. Ehkä sinulla tulee ensimmäiseksi mieleen tupakoinnin tai makeisten syömisen lopettaminen, mutta en tarkoita sen kaltaista lopettamista, vaan jotain paljon suurempaa. Kun olet investoinut johonkin asiaan huomattavan määrän aikaa ja rahaa, niistä on erittäin vaikeaa päästää irti, vaikka lopettaminen olisi kuinka hyödyllistä tulevaisuutesi kannalta. Tämänlaisia asioita ovat mm. uskonnon vaihto tai siitä luopuminen tai uuteen ammattiin kouluttautuminen. Ihailen aina niitä entisiä opiskelutovereitani, jotka ovat todettuaan alan työntilanteen olevan vähintään surkea uskaltaneet lähteä kouluttautumaan uuteen ammattiin. En usko, että itselläni olisi koskaan rohkeutta moiseen, koska olen investoinut jo niin paljon omaan uraani. Mieluummin vaikka muutan työn perässä ulkomaille.

Tänään lopettaminen tuli jälleen mieleeni lukiessani Hesarin talousosiota, jossa puhuttiin siitä, pitäisikö Kreikan rahatalouden letkut vetää irti[1]. Tässä tulee jälleen ilmi tuo lopettamisen vaikeus. On totta, että Kreikan ei olisi pitänyt koskaan liittyä rahaunioniin ja nyt olemmekin pumpanneet sinne miljardeja ja taas miljardeja. Tosiasia on, että tulemme tuskin koskaan näkemään noita rahoja, joten olisiko parempi, että ottaisimme tähän mennessä tuotetut tappiot hammasta purren omalle kontollemme ja antaisimme Kreikan vaan mennä. Tämä ainakin estäisi rahansiirrot tulevaisuudessa, sillä ei ole mitään näyttöä siitä, että ne tulisivat muutoin koskaan loppumaan.

Lopettaminen on myös elintärkeää tutkijoille. Väitän, että parhaita tutkijoita ovat ne, jotka osaavat luovuttaa ajoissa. Yleensä kukin tutkija työskentelee usean projektin parissa, koska emme voi koskaan ennalta tietää, mikä niistä tulee kantamaan hedelmää. Kuten Nobel-voittaja Peter Agre toteaa, on olemassa loputon määrä negatiivia kokeita, joita voit suorittaa.

Itselläni ei ole (vielä) tätä taitoa. Haluan aina jatkaa kaikkia projektejani, olivat ne sitten kuinka riskipitoisia tai huonolla näkymillä varustettuja. Jossain kohtaa pitäisi vaan oppia tunnustamaan, että panokseni tieteelle tulee olemaan paljon suurempi, jos en enää hukkaisi aikaani projektiin X. Pitäisi vaan jostain saada sekä vainu että uskallus lopettamiseen.

Uskalla lopettaa.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.hs.fi/talous/a1422680204960

Tieteen roskalehdet

Tiede, niin kuin me sitä nykyään teemme, on rikki monella eri tapaa. Tämä on ehkä väistämätöntä, sillä tutkijatkin ovat vain ihmisiä. En ajatellut nyt mennä eri osa-alueiden yksityiskohtiin, vaan ainoastaan mainita parilla sanalla tiedejulkaisuista.

Tutkimusryhmät elävät ikuisessa syklissä, joka koostuu kolmesta osasta. Itse tutkimus, siitä tehtävät julkaisut ja niillä haettavat apurahat (Kuva 1).

Kuva 1: Tieteen sykli

Tutkimuksia ei tehdä vain huvin vuoksi, vaan siksi, että niistä saadaan tehty tieteellisiä julkaisuja. Jos ryhmällä on useita julkaisuja ja erityisesti arvostetuissa vertaisarvioiduissa lehdissä, voi ryhmä hakea apurahaa eri säätiöiltä ja tahoilta. Apurahat mahdollistavat taas uuden tutkimuksen suorittamisen ja sykli alkaa alusta.

Tätä sykliä katsoessa voi vain ihmetellä joidenkin ihmisten kommentointia siitä, että proffat vain istuvat ikuisessa virassaan yliopistoissa tekemättä mitään. Todellisuudessa he joutuvat jatkuvasti arvioimaan, mikä tutkimus johtaisi julkaisuun (sillä kaikki tutkimus ei todellakaan johda julkaisuun) ja mistä saadaan apurahaa. Huonommassa tapauksessa kaikki munat on laitettu yhteen koriin, jolloin tutkimusprojektin epäonnistuessa ei saada julkaisua, ei saada apurahaa ja osallistuvien henkilöiden ura saattaa olla taputeltu. Toki jos olet professori suojellussa virassa, säilytät varmaan työsi, mutta epäonnistuessasi olet akateeminen sylkykuppi.

Yllä piirretyssä syklissä on myös se ongelma, että tämä kierto on hyvin nopea. Saat apurahan todennäköisesti vuodeksi tai kahdeksi, joka on hyvin lyhyt aika julkaisukelpoisen datan tuottamiseksi (ainakin biotieteissä). Tämä tarkoittaa myös sitä, että vain harvoilla tutkimusryhmillä on varaa lähteä yrittämään tekemään jotain täysin uraa uurtavaa tieteen mullistavaa tutkimusta. Todellisuudessa suurin osa meistä joutuu keskittymään tutkimaan eräällä tavalla ”varmoja” ja tylsiä löytöjä, jotta voimme olla varmoja siitä, että saamme julkaistua edes jotain. Tieteen rahoituksen lyhytjänteisyys estää siis meitä ottamasta riskejä ja löytämästä jotain oikeasti mullistavaa.

Vaikka tutkimusprojekti olisi susi, on se aina mahdollista julkaista jossakin. Tutkijoiden graalin malja on julkaista joistakin kolmessa suurimmasta lehdessä (Nature, Science, Cell). Tämä takaa rahoituksen saannin tulevaisuudessa. Nämä kolme ovat itse niin arvostettuja, että niiden ajatellaan jo vääristävän tiedettä, minkä takia jopa tietyt Nobel-voittajat ovat ruvenneet boikotoimaan näitä lehtiä[1]. Toinen ääripään muodostavat tietyt avoimet lehdet (open access), jotka julkaisevat laadultaan kyseenalaista tutkimusta, jos vain maksat käsittelymaksut. Täytyy jo tässä vaiheessa korostaa, että useat avoimet lehdet ovat erittäin arvostettuja ja niillä on korkeat kriteerit julkaistulle tutkimukselle. Lehden avoimuus ei siis automaattisesti tee niistä huonoja.

Se tutkimus, mitä näissä huonoimmissa ”vertaisarvioiduissa” lehdissä julkaistaan on jotain aivan uskomatonta. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten tutkijat ovat höynäyttäneet näitä lehtiä, lähettämällä niihin jotain täyttä roskaa:

Insinööri Alex Smolyanitsky kirjoitti artikkelin[2], jonka tekijöiksi hän pisti mm. Simpsoneista tutut Maggie Simpsonin ja Edna Krabappelin sekä Pohjois-Koreaan viittaavan Kim Jong Funin. Itse teksti oli pelkää diipadaapaa[3].

Science-lehden toimittaja John Bohannon kirjoitti ”tutkimuksen”, jossa hän kertoi uudesta potentiaalisesta syöpälääkkeestä[4]. Tutkimus oli täysin tekaistu ja sisälsi niin paljon virheitä, että kenen tahansa luonnontieteilijän olisi pitänyt hylätä paperi välittömästi. Hän lähetti tutkimuksen yli 300 avoimeen lehteen ja yli puolet hyväksyi sen, maksua vastaan.

Reportteri Tom Spears kirjoitti artikkelin siitä, miten maaperän happamuus on yhteydessä syöpähoitoon[5]. Kuten arvata saattaa, useampi lehti (8/18) halusi julkaista kyseisen työn. Hän kirjoitti myös myöhemmin vielä vähemmän faktapitoisen tekstin[6], jonka myös useat lehdet hyväksyivät.

Tämänlaisen humpuukin julkaisu ei rajoitu ainoastaan pieniin yksittäisiin lehtiin, vaan siihen osallistuvat myös suuremmat julkaisutahot, jotka omistavat useita lehtiä. Esimerkiksi sellaiset julkaisijat kuin Springer ja IEEE vetivät helmikuussa 2014 pois yli 120 paperia, koska ne olivatkin vain tietokoneen generaattorin tuottamaa diipadaapaa[7].

Eräs parhaimmista näkemistäni papereista on kahden tutkijan kirjoittama vitsi, joka sisälsi toistuvan seitsemästä sanasta koostuvan fraasin (Get me off Your Fucking Mailing List)[8]. Eräs lehti oli kiinnostunut julkaisemaan tämänkin työn. Alla kuvakaappaus kyseisestä paperista. Kaunista kaunista.

Kuva 2: Julkaisusta "Get me off Your Fucking Mailing List" [8]

Nyt uusimpana roskalehtien kalastelija oli Mark Shrime, joka kirjoitti artikkelin suklaamuroista[9]. Asiasta uutisoi myös Paholaisen asianajaja[10]. Itse teksti tehtiin jälleen satunnaisgeneraattorilla. Tähän mennessä 37 lehdestä 17 on hyväksynyt paperin. Jännästi eräs lehti kommentoi artikkelin olevan ”novel and innovative”, mutta kun Shrime katsoi tarkemmin, oli kyseisen lehden osoite sama kuin eräällä strippiklubilla.

Noh. Tilanne on selvästi aika huolestuttava. Ei myöskään tarvitse enää ihmetellä, miksi on mahdollista löytää julkaisuja, jotka ”osoittavat” uskomushoitojen toimivan. Tilannetta yritetään parantaa mm. listaamalla Scholarly Open Access -sivustolle mädäntyneet julkaisijat, mutta niitä tuntuu syntyvän lisää kun sieniä sateella.

Eräs tapa korjata tilanne olisi lopettaa tuo kuvassa 1 näytetty sykli. Se, millä tämä sykli korvattaisiin, jotta voimme taata laadukkaan ja tehokkaan tutkimuksen, on vielä vastaamaton kysymys. Ainakin ongelman avoin tunnustaminen on ensi askel kohti sen korjaamista.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.theguardian.com/science/2013/dec/09/nobel-winner-boycott-science-journals

[2] http://www.vox.com/2014/12/7/7339587/simpsons-science-paper

[3] https://cdn2.vox-cdn.com/uploads/chorus_asset/file/2522068/manuscript_Networking_Simpson.0.pdf

[4] https://www.sciencemag.org/content/342/6154/60.full

[5] http://ottawacitizen.com/news/local-news/ok-no-problem-fakery-is-fine-at-bottom-feeding-journal

[6] http://www.weeklyscience.org/UploadedArticle/84.pdf

[7] http://www.nature.com/news/publishers-withdraw-more-than-120-gibberish-papers-1.14763

[8] http://www.scs.stanford.edu/~dm/home/papers/remove.pdf

[9] http://www.fastcompany.com/3041493/body-week/why-a-fake-article-cuckoo-for-cocoa-puffs-was-accepted-by-17-medical-journals

[10] http://paholaisen-asianajaja.blogspot.de/2015/01/suklaamuroja-pseudojulkaisuissa.html