Yle: Professori vastaan personal trainer

Viikon suosikkilainaukseni tulee Mikael Fogelholmilta, joka tarkasteli itseoppinneen personal trainerin Tomi Kokon ravintoneuvoja[1].

”Mikael Fogelholmin mielestä koulutus, jonka personal trainer ravitsemusasioihin saa, on aivan liian lyhyt ja sisältää todennäköisesti liikaa väärää tietoa, jotta PT edes pystyisi ymmärtämään, mitä hän ei ymmärrä.” –Yle

Koko Ylen juttu oli yhtä False Balance –kuraa, jossa ravitsemustieteiden professorille ja Captain anekdootille annetaan samanlainen arvoasema.

Tomi Kokon luonnontieteiden ymmärryksestä kertovat riittävästi seuraavat lainaukset.

”En enää ikinä söisi teollisesti tuotettua "voita" eli margariinia sillä se on täynnä elimistölle haitallisia kemikaaleja. Ota margariinipurkki käteen ja lue sen ravintosisältö, kuinka monta ainetta tunnistat?” –Tomi Kokko

Herää kysymys, miksei professori Fogelholm ole tajunnut mennä lähikauppaan katsomaan margariinipurkin sisältöä. Miljoonia ja taas miljoonia euroja on heitetty hukkaan sokkotutkimuksilla, joilla on selvitetty, mitkä tuotteet ovat meille hyödyllisiä, haitallisia tai neutraaleja. Olisi vain pitänyt tehdä kuten Kokko, eli mennä kauppaan ja kiertää sellainen tuote kaukaa, jonka sisältö on vaikea lausua. Kuinkakohan monta yhdistettä Kokko mahtaa tunnistaa tavallisesta kanamunasta?

Toinen kultamuna.

” Etenkin rasvaton maito, jota itsekin join litratolkulla, on moneen kertaan keitetty litku, josta kaikki tärkeät vitamiinit ja rasvat ja bakteerit on tapettu ja jäljellä on vain valkoista vettä.” –Tomi Kokko

Maidossa ei normaalisti ole meille hyödyllisiä bakteereja. Maidossa ei ole myöskään lähes nimeksikään vitamiineja. Jos haluat maidosta päivittäisen C – tai B1-vitamiiniannokseksi, tarvitsee sinun juoda 20 litraa maitoa. Maidon käsittely vähentää kyllä vähän joidenkin vitamiinien määriä ja nostaa toisten, mutta niitä kaikkia on siitä huolimatta maidossa merkityksetön määrä (lukuunottamatta jälkikäteen lisättyä D-vitamiinia).

Kolmas kultamuna

”Kookos- sekä MCT-öljyt ovat parhaimpia tyydyttyneen rasvan lähteitä, jotka antavat tasaista energiaa keholle sekä aivoille ja auttavat painon­hallinnassa. Jokainen voi kokea tämän itse ilman tieteellisiä tutkimuksia.” –Tomi Kokko

Kuten Fogelholmikin sanoi, on kookosöljyn terveysvaikutukset urbaania legendaa. Kokko sen sijaan tietää ilman tutkimuksiakin, että terveyshyötyjä löytyy.

Ylelle kyseisestä uutisesta voin antaa lapsuuden Brain Bash -lelun arvosanan: Skarppaa.

Tutkija kellarista

---

[1]http://yle.fi/uutiset/professori_arvioi_personal_trainerin_ruokalistan_outoa_ettei_naita_kyseenalaisteta_enempaa/7884864

Suo, rapakunto ja Jussi

Itselläni taitaa olla väärä kuva keskivertosuomalaisesta. Mielikuvissani suomalaiset ratsastavat aina uusilla terveysaalloilla, oli kyse sitten ruuasta (pois aspartaami, gluteiini, natriumglutamaatti ja tilalle ylimääräisiä vitamiineja, luomua, raakaruokaa, paleoruokaa, eksoottisia marjoja), terveysvälineistä (piikkimatto, twisterlauta) tai liikunnasta (crossfit, eukonkanto, jooga, triathlon, avantouinti). Todellisuudessa näihin asioihin taitavat kiinnittää huomiota lähinnä ne, joilla menee jo suhteellisen hyvin ja jotka edustavat hyvin pientä vähemmistöä suomalaisista.

Ylellä oli muutama päivä sitten mielenkiintoisia otsikoita, kuten

”100 metriä liian raskas juoksumatka osalle suomalaisista – täällä asuvat parhaimmat ja huonoimmat”

”Lähes kaikki 20–54-vuotiaat suomalaiset ovat masentavan surkeita lihaskunnoltaan”

”Miehet naisia laiskempia koko Suomessa – ”Totta kai miesten pitää huolestua””

Jos otsikot eivät ole riittävän masentavia, niin ainakin itse tekstit ovat. 24 % yli 20-vuotiaista ei harrasta lainkaan liikuntaa. 14 % 20-74 –vuotiaista ei kykene juoksemaan ongelmitta 100 m. 81 % harrastaa lihaskuntoa liian vähän eli alle kaksi kertaa viikossa.

Ongelmaryhmän muodostavat erityisesti matalasti koulutetut ja nuoret. Korkeasti koulutetut ovat puolestaan terveystietoisempia. Selvästikin suomalaiset pitäisi saada kuntoilemaan. Eräs tapa on aloittaa kasvatus jo lapsesta lähtien sekä koulussa että vanhempien toimesta[1]. Nykyisessä taloudellisessa kurimuksessa tämä saattaa olla kuitenkin liian suuri satsaus monelle kotitaloudelle, sillä useat lajit maksavat satoja ellei jopa tuhansia euroja vuodessa[2]. Pitkässä juoksussa tuo sijoitus on kannattava, mutta harvat vanhemmat näkevät tätä sijoituksena lapsen tulevaisuuteen. Ehkä valtio voisi lisätä entisestään tukia lasten ja nuorten liikunnalle?

Ekonomit rakastavat kannustuspalkkioita, joita voitaisiin kokeilla myös ihmisten kunnon parantamiseksi. Näitä kannustuspalkkioita voisivat jakaa esim. yritykset, joiden voisi ajatella olevan kiinnostunut työntekijöidensä hyvinvoinnin ylläpitämisestä, sillä terve ja vähemmän sairasteleva työntekijä on tietenkin parempi yritykselle. Yksi yleisesti käytetty porkkana on liikuntaseteleiden käyttö, mutta tietyt tahot ovat menneet huomattavasti pidemmälle. Erityismaininnan ansaitsee Pekkaniska Oy, joka jakelee seuraavia kuntobonuksia työntekijöilleen[3].

·         Virallisen urheilukilpailun suorittaminen 170 euroa

·         Lenkkeily (vähintään 5 km) 1 euro/km

·         Työmatkapyöräily (vähintään 5 km/suunta) 25 senttiä/km

·         Ei tupakkaa 170 euroa/vuosi

·         Ei alkoholia 170 euroa/vuosi

·         Tupakanpolton lopettaminen 1000 euroa

Selvästikään bonukset eivät ole järisyttäviä, mutta toisaalta niitä tarjoillaan kansalle, joka jonottaa tunteja saadakseen ilmaisen ämpärin.

Tutkija kellarista

---

[1] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25538786

[2] http://www.hs.fi/urheilu/a1360039002274

[3] http://yle.fi/uutiset/lenkkarit_jalkaan_ja_lenkille_keskella_tyopaivaa__tyonantaja_maksaa/7822044?origin=rss