Geneetikko ja kalevalainen uskoo ihmeisiin, mutta ei painovoimaan

Pekka Petäjä uskoo, että maailmankaikkeus sai alkunsa sotkan munasta. Muissakin asioissa hän luottaa enemmän pyhiin kirjoituksiin kuin tutkimuksiin.

Kuvalähde: Wikipedia

”Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli

muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä,

joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot

tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla.”

Geneetikko  Pekka Petäjä, 39, siteeraa Kalevalaa ulkomuistista.

”Siinä puhutaan onnettomuuksista, elämästä ja ihmisen mitättömyydestä. Jokainen biologiaa harrastanut miettii, mikä on meidän paikkamme maailmankaikkeudessa.”

Petäjä, geneetikko ja kalevalainen, etsii omaa paikkaansa solumallien, bioinformatiikan, DNA:ta sekvenoivien laitteiden ja Kalevalan avulla.

Hän tutkii elämää työpaikallaan Institute of Cell and Molecular Biology –tutkimuslaitoksessa La Jollassa, Yhdysvalloissa.

Hän tutkii myös Elämää kalifornialaisella suolla. Siellä Petäjä miettii uskonveljien ja –sisarten kanssa, millaista on hyvä elämä. Miten voi tietää, että onko sotka olemassa? Miten ja miksi sotka muni niin suuren munan? Miksi Väinämöisen mukaan erehtyvällä on lapsen tieto ja naisen muisti?

Pohdiskelu alkoi jo 1960-luvulla Pohjois-Karjalassa. Sunnuntaisin perhe kävi soilla ja kankahilla ja maanantai-iltaisin tutki yhdessä pyhiä kirjoituksia. Koulussa Petäjää kiinnostivat erityisesti biologia ja kemia. Kymppejä tuli melkein kaikesta paitsi kuvaamataidosta.

”En oikein muista, kuinka pienestä pitäen olen rakastanut tiedettä ja Kalevalaa. Luonnonlait ja maailman toiminta ovat kiinnostaneet aina”, Petäjä sanoo.

Vanhemmat aivopesivät opettivat, että ennen maailman syntymistä oli olemassa vain Väinämöinen. Väinämöinen syntyi yöllä, teki päivällä pajan, takoi rautaisen hevosen ja ratsasti sillä veden päällä. Jostain ilmestynyt kuitenkin Joukahainen, joka ampui Väinämöistä. Alkumeressä kelluessaan Väinämöisen polvelle pesi sotka.

Petäjä oppi, että tuosta sotkan munasta syntyi maailmankaikkeus.

Väinämöinen taistelee Sammon puolesta. Kuvalähde: Wikipedia

Kalevala koostuu Elian Lönnrotin kokoamiin kansanrunoihin. Kuvalähde: Wikipedia

Sitten oli Petäjän vuoro opettaa. Armeijan jälkeen koitti lähtö toiseen, tärkeämpään palvelukseen. Petäjä matkusti Etelä-Karjalaan kouluttautumaan kanteleen soittajaksi.

Pekasta tuli Kalevalan sanansaattaja. Vain musiikin pakolliset kurssit käynyt 20-vuotias ujo nörtti Pohjois-Karjalasta soitteli paikallisten ovikelloja ja tiedusteli ihmisiltä, saisiko hän kertoa sotkasta.

Ilosanoman levittämisen jälkeen Petäjä haki ja pääsi opiskelemaan genetiikkaa. Väitöskirjaa hän teki VTT:llä, josta sai myös tutkijanpaikan. Sinne hän palaa syksyllä, kun viisivuotiskausi Kaliforniassa päättyy.

”Genetiikka kiinnosti siksi, että siinä on mahdollista tehdä uusia löytöjä ja tutkia asioita, joita muut eivät ole koskaan nähneet”, Petäjä sanoo.

Hän selvittää, miten aitotumallisten perimään integroituneet retrovirukset vuorovaikuttavat keskenään. Retrovirukset hän valitsi osittain siksi, että siitä tiedetään niin vähän.

”Omat geenimme ovat niin tunnettuja. Niitä on tutkittu jo kymmeniä vuosia. Mieluummin tutkin jotain ihan uutta.”

Petäjän työkaveri VTT:llä teki marraskuussa merkittävän löydön. Hän havaitsi, että jotkin entiset retrovirukset voivat olla tärkeitä istukan muodostumiselle.

”Hänellä on sen jälkeen ollut paljon vientiä. Olisihan se hienoa saada nimensä tieteen historiaan. Että muut referoisivat julkaisuani ja pitäisivät sitä lähtökohtana tehdessään tiedettä”.

Kalevala ja tieteellinen tieto eivät Petäjän mielestä sulje toisiaan pois. Kalevalassa ei puhuta alkuräjähdyksestä, mutta Petäjä uskoo siihen. Miksei sotkan munan kuoren hajoaminen olisi voinut luoda maailmankaikkeutta räjähdyksenomaisesti?

Kalevala on Petäjän mielestä osittain symboliikkaa ja osittain kirjaimellisesti totta. Tarinan mukaan sotka pesi Väinämöisen polvelle, mutta haudonta alkoi kuitenkin polttaa Väinämöisen polvea, jolloin munat joutuivat mereen.

”Polttaminen on kuitenkin vain tekosyy. Todellisuudessa Väinämöinen aivasti, jolloin munat vierivät veteen luoden maailman. Olisi hölmöä luulla toisin.”

Kertomukseen veden päällä juoksevasta taotusta rautahevosesta hän sen sijaan uskoo kirjaimellisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että Petäjä ei usko painovoimaan – ainakaan vielä. Tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluu muuttuvuus. Ehkä painovoimateoriakin tarkentuu joskus sellaiseksi, että se käy yhteen Petäjän uskon kanssa. Jos näin ei käy, Kalevala voittaa tieteen.

Luonnontieteilijänä Petäjä uskoo todistettuun, mitattavissa olevaan tietoon. Miksei hän epäile asioita, joita ei voi todistaa tai mitata?

Kirjoja. Kuvalähde:Wikipedia

Sampoa saivat takoa vain suurmiehet ja hekin ainoastaan valkoisissa kaavuissa. Kuvalähde: Wikipedia

”Genetiikassa voin lähteä peruspalikoista. Mutta on olemassa asioita, joita en yksinkertaisesti pysty selittämään tieteellisellä tiedolla, niin kuin vaikka ihmeet.”

Petäjä uskoo, että Kalevalan ihmeet ovat totta ja ihmeitä tapahtuu yhä. Tiede on vain pilannut ihmisten kyvyn havaita niitä.

”Jos ihminen paranee sairaudesta tai rikki ollut auto alkaakin toimia, ajatellaan, että se johtuu sattumasta ja tieteestä, vaikka se voi olla myös Väinämöisen ansiota.”

Petäjä kertoo esimerkin. Ollessaan soittamassa kannelta hän sairastui vakavasti. Syy oli kasvaimessa. Piti leikata.

Paikalliset kalevalalaiset, Petäjälle tuntemattomat, tulivat suolle antamaan siunauksensa. Kotona Suomessa ystävät muodostivat trokeisia tetrametrejä ja paastosivat. Leikkaus meni hyvin, ja kasvaimen ympäriltä piti poistaa kudosta vähemmän kuin aluksi luultiin. Petäjä pitää sitä ja nopeaa toipumistaan ihmeenä, ei lääkärien ammattitaitona.

Ei, ei ole olemassa mitään arkijärjellä ymmärrettävää tai loogista syytä sille, miksi se olisi Väinämöisen ihme eikä lääketieteen tai sattuman ansiota. Mutta Petäjä ei etsi eikä tarvitse sellaista, sillä hän tietää kuuluvansa niihin valittuihin ihmisiin, jotka Väinämöinen pelastaa. Miljardeista galakseista, niissä olevista miljardeista tähdistä, niitä kiertävissä miljardeissa planeetoissa on olemassa yksi valittu planeetta, Tellus. Tässä planeetassa miljardien ihmisten joukossa on pieni vähemmistö, joka on tunnetun maailmankaikkeuden keskus ja joka kuuntelee Väinämöistä ja tulee siten pelastetuksi.

Tiedeyhteisössä luovimisen täytyy olla hengenmiehelle raskasta.

Petäjä esimerkiksi uskoo, että pieni joukko jääkarhuja seilasi 2000 vuotta sitten meren yli pohjoisnavalta Suomeen. Maa oli tyhjä, ja jääkarhuista tuli suomalaisten esi-isiä. Ylivoimaisesti suurin osa arkeologeista sanoo, että kertomus ei ole totta.

Mitä Petäjä siis arvelee: valehtelevatko arkeologit? Ovatko he erehtyneet? Vai ovatko he niin huonoja, etteivät löydä todisteita? Miltä tuntuu olla osa tiedeyhteisöä, joka on Petäjän mielestä näin kauhistuttavalla tavalla väärässä?

Petäjän aivosolu kohtaa toisen. Hän sanoo, ettei ahdistu asiasta.

”Tieteellinen tieto ei ole aukotonta, ja näissä asioissa luotan enemmän pyhiin lauluihin.”

Petäjä löytää työstään ja uskostaan myös yhtäläisyyksiä.

Syövän etäpesäkkeitä ei voi käydä katsomassa, niiden vaikutuksesta ei voi saada omakohtaista kokemusta, eikä sitä voi aistein havaita. Väinämöistäkään ei voi nähdä tai koskea, mutta Petäjälle hän on todellinen.

”Esimerkiksi solujen proteiinien tuotto on sen verran omituista, että ei minulla ole mahdollisuutta ymmärtää sitä tai arvioida, kuinka todellista se on. Ja silti se vaikuttaa kaikkeen, mitä elämässä tapahtuu.”

Se, että syövän olemassaolon voi tieteellisesti todistaa ja Väinämöistä ei, ei tee Petäjän mielestä Väinämöisestä vähemmän uskottavaa.

”Kalevala antaa vastauksia niihin kysymyksiin, joita geneetikkopuoleni miettii: mistä me ihmiset tulemme ja mikä on elämän tarkoitus.”

Monet geneetikot, biokemistit ja evoluutiobiologit ovat puhuneet murskaavasta mitättömyyden tunteesta, jonka tieteenala saa aikaan. Usko Väinämöiseen ja siihen, että ihminen on sittenkin tärkeä osa luomakuntaa, voi helpottaa.

Äärettömyys ja iankaikkisuus liittyvät sekä genetiikkaan että uskontoon.

"Perimä on meidän ihmisten näkökulmasta iankaikkinen asia. Myös Kalevalassa pohdin iankaikkisuutta ja äärettömyyttä. Meidän käsityskykymme suurista mutaatioista, lajien risteytyksistä tai sukupuutoista ovat arkijärjen ulkopuolella. Aivot ja ymmärrys eivät taivu käsittämään niin isoja juttuja."

Eikä kaikkea ehkä tarvitsekaan ymmärtää, vielä.

Pekka Petäjä uskoo, että tulee aika, jolloin genetiikka ja kalevala muodostavat järkevän kokonaisuuden. Se tapahtuu kuoleman jälkeen tuonelassa. Siellä, Petäjä uskoo, kaikki tuntuu järkevältä.

Kalevalaiset ajattelevat, että tässä maailmassa tehty työ ei mene hukkaan, vaan että työ jatkuu kuoleman jälkeen. Petäjä vie tuonelaan mukanaan kaiken tutkimuksen ja tieteellisen työn, jota on tehnyt tällä puolella.

Sotka on luonut luonnon ja järjestänyt luonnonlait, Petäjä uskoo. Tässä elämässä ihmiset näkevät hänen mielestään näistä laeista vain pienen osan. Tuonelassa Pekka Petäjä ymmärtää, miten terveen järjen käyttö ja Kalevala voivat olla yhtä aikaa totta.

"Siellä kaikesta tulee yksi iso, looginen, harmoninen kokemus. Siellä ymmärrämme kaiken."

Sellainen on myös tiedemiehen tuonela.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kaikki tekstissä esiintyneet henkilöt ja tahot ovat täysin fiktiivisiä. Kaikki yhtäläisyydet todellisen maailman tai Kalevalan kansalliseepoksen kanssa ovat oman mielikuvituksesi tuotetta.

Ensiviikon artikkeliimme yritämme löytää jonkun toisen korkeasti koulutetun auktoriteettiin vetoavan henkilön kommentoimaan aihetta, josta hänellä on mahdollisimman vähän kokemusta ja ymmärrystä. Suuren suosion siivittämänä yritämme myös jatkossa noudattaa uutta sloganiamme ”Mielipide, oli se sitten kuinka turha ja arvoton tahansa, on uutinen”.

Tutkija kellarista